Missä olet ihminen?
Tahdon joskus kohdata Sinut.
Tahdon ymmärrystä.
Arvostusta.
Kunnioitusta.
Pyytteettömyyden paketissa, rehellisyydellä nidottuna.
Jotta voisin avata sydämeni.
Lahjoittaa sen Sinulle
Ihminen.
Olen päästänyt irti menneisyyden taakasta.
Muistoina taistelut, jotka enää harvoin hentoina kaikuvat.
Haluan
mennä eteenpäin.
Haluan tuntea Sinut
puhtaana
raikkaana
kantavana
Rakkautena.
Missä olet Ihminen?
Kerro minulle miten voin antaa
itseni,
kun ei ole tilaa.
Ei ole paikkaa.
Ei ole ymmärrystä,
arvostusta,
kunnioitusta.
Ei ole pyytteettömyyden pakettia, rehellisyydellä nidottuna.
On vain lupauksia
sitten kun -maailmasta.
On vain vaatimuksia,
jotka olet selkääsi piirtänyt mustiksi siiviksi.
Ne kantavat Sinua
antaen voimaa ja uskallusta.
Siipiesi kautta olet vahva.
Toivon
Sinun joskus siipien huminan keskeltä tuntevan
lämpimän tuulen kantavan kosketuksen.
Niin
minä Sinua rakastaisin.
Ihminen.
Kommentit